Täällä taas. Bloggari ei kuollut, tai mitään muuta dramaattista, elämä on vain pitänyt kiireisenä. Vihdoin löysin raon tämän blogin ylläpitämiseen, mutta asiaan:

Heräsi tässä ajatus avata keskustelua baarien ikärajoista. Suomessahan alaikäraja baareihin on 18-vuotta, moniin enemmän. Joissakin keski-Euroopan maissa kuitenkin jo 16-vuotiaana saa ostaa kevyempiä alkoholijuomia, kuten olutta ja pääsee siis baareihinkin. Pitäisikö Suomessakin ottaa alennetut ikärajat käyttöön?

Yksi fakta kuitenkin on, että monet nuoret nykyään (ainakin täällä pk-seudulla) aloittavat juomisen tuotakin ikää paljon nuorempana. Baareihinkin yritetään ja päästäänkin alaikäisinä toisten henkkareilla tai jopa ilman, kuten jokin tv:n ajankohtaisohjelma joskus osoitti.

Alkoholin oston ikärajan muuttamista on muistaakseni perusteltu myös sillä, että kun vasta kortin saaneet kuuluvat muutenkin riskiryhmään ja soppaan lisätään vielä "Kuningas-Alkoholi", odottaa seuraava auto-onnettomuus vain tapahtumistaan. Tässä voisi tietenkin ajatella alkoholin ikärajan nostamista enemmin kuin laskemista, mutta itse uskon sen vain lisäävän kevyiden huumausaineieden käyttöä. Yhdysvalloissahan ainakin joissakin osavaltioissa ikäraja on jossain 21 tienoilla ja olen kuullut siellä vaihtareina olleilta, että huumeidenkäyttö on varsin yleistä. Ja toisena asiana tässäkin kohtaa voi painottaa, että kyllä ne 13-vuotiaat sitä alkoholia nytkin saavat, niin miksi eivät sitten tulevaisuudessakin?

 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tällä kertaa sen teki Helsingin bussiliikenteen linja numero 17. Eilen oli linjan viimeinen liikennöintipäivä. Itselleni linja oli monista ajoittaisista takkuiluista huolimatta "rakas", koska se lähti vierestä ja keskustaan pääsi alle kymmenessä minuutissa.

Ei meitä lopetetun linjan reitin varrella asuvia tyhjän päälle jätetty, mutta eihän ne korvauvaihtoehdot ikinä oikein ole sama asia... Kai se on vain opeteltava elämään asian kanssa.

Tuli tosin todettua, että kyllä ikävätkin asiat voivat ihmisiä yhdistää. Matkustin eilen tuolla lopetetulla linjalla ja päivittelin parin muun matkustajan kanssa linjan kohtaloa.

Harmittamaan vähän jäi, etten päässyt matkustamaan viimeisellä vuorolla. Päivällä matkustaessa ei tullut kamera mukaan, niin jäi valokuvatkin saamatta. Iltahmärässä olisi ollut mieleenpainuva kokemus matkustaa viimeinen matka ja räpsiä kuvia bussista ja matkan varrelta.

Linkki tarkempaan artikkeliin:

http://www.iltasanomat.fi/Uutiset/stadi/uutinen.asp?id=1567312

 

Tuo bussilinja ei ole toki ainoa loppunsa kohdannut asia. Kesälomaa on meillä Helsinkiläisillä jäljellä enää huomisen verran. Oma viimeinen lomapäiväni tosin menee töissä...

Ilmassa on urheilujuhlan tuntua, sekä hääparien onnea. Ehkä muidenkin, niin ne ainakin väittää. Siis tämän olevan onnen päivä.

Jälleen tänään oli järjestetty Kiinan toimintaa ja kommunistista hallintoa vastustavia mielenosoituksia, Olympialaisten avajaispäivänä. Yllätysyllätys. Eikö tämän päivän nyt olisi voinut pyhittää urheiluspektaakkelin avajaisille ja onnellisille vastanaineille?

Tämä ei toki tarkoita, ettenkö olisi Kiinan toimintaa vastaan, mutta kuten olympialaisten avajaisissa selostaneiden, pitäisi omasta mielestänikin urheilu ja politiikka jättää sotkematta toisiinsa. Vaikka toki kisat ovat antaneet Kiinalle oivan mahdollisuuden puffata imagoaan ja näin politikoida.

Mitenköhän mahtaa käydä kisojen päätyttyä, sulkeutuuko Kiina jälleen? Viedäänkö lehdistöltä se vähäkin vapaus, joka kisojen ansiosta on saatu revittyä ja saako kansalaiset ikinä poliittisia vapauksia? Mitenköhän käy Pekingistä kisojen alla pois ajettujen ihmisten, saavatko he palata?

Mielenkiintoinen tapaus oli myös tämä ihmisten vahva usko päivämäärän onnea tuovaan vaikutukseen. Itselleni tämä on ollut päivä on ollut yksi muiden joukossa. Eilinen oli jopa ehkä parempi päivä. Tosin ehkä vaikutusta ei voi vielä määritellä.

Tulevaisuus näyttää.

Joskus on vaan vaikea ymmärtää mitä ihmisten päässä liikkuu?!

Luin HS.fi:stä juttua K2 kiipeilyonnettomuudesta hollantilainen selviytyjä kertoo yhden ryhmän ottaneen vain puolet nousuun tarvittavasta köydestä ja noustessa häntäpäästä oli pitänyt leikata häntää etupäähän jatkeeksi.

Eikö tuo nyt ole hieman väärä paikka säästää varusteissa?! Ollaan kuitenkin huiputtamassa maailman toiseksi korkeinta ja erittäin vaarallista vuorta! Sen voi vielä ymmärtää, vaikka tyhmää olikin, että ihmiset ovat paniikissa kiiruhtaneet yksin alas odottamatta muita, mutta nousuun lähdettäessä tiedetään mitä tuleman pitää. Miksi tällaisia ihmisiä päästetään vuorille kiipeilemään? Toisaalta voi ajatella, että omahan oli moka... Tällä kertaa se vain vaikutti ihmishenkiin...

Tästä se lähtee.


Tuloksena syntyi tämä blogi.

Aihepiirit kulkevat laidasta laitaan, en luokittele itseäni, en sovi muotteihin. Harva sopii, vaikka kuinka yrittää. Noin pääpiirteittäin voisi kuitenkin sanoa, että mielenkiinnon kohteisiini kuuluvat yhteiskunta, urheilu, kielten puhuminen ja siinä sivussa opiskelu, sekä talous ja yrityshistoria.

Mikäli tänne eksyit, tervetuloa.

Ja PLIIS kommentoikaa! Risuja ja ruusuja vastaanotetaan avosylin vastaan!